aluksi olin täysin vastaan facebookia, aattelin että turhaa hommaa vaikka ystäväni siitä olikin kauhian innostunut. kun toinen kaverikin pyysi mua facebookiin niin aattelin kokeilla, niinpä siinä kävikin niin että olen nykyään facebookissa melkein koko ajan. surullista...

tavallinen sunnuntaipäivä sitten taas. oon ollu liian kauan kämpillä ja koulussa samojen tyyppien kanssa, alkaa kyllä ahdistamaan. tekis kyllä mieli tarttua pulloon jossakin vaiheessa viikkoa. v alitettavasti mulla ei ole yhtään rahaa...  noh, mietitään.

(aika) usein mulle käy niin, että yritän tehdä jotain uutta ja hienoa, mutta sitten työ epäonnistuukin. kuitenkin aina yritän keksiä niille muuta käyttöä: pringles-purkin suojuksesta tein patalapun, isosta pitsihuivista tuli hyvä tuolin peite jne. viimeksi yritin tehdä laukkua, joka yllättäen meni pieleen. siispä hiukan muokkasin ja tuloksena pehmolelu. saanen esitellä: herra löllis!

kuvakulmasta johtuen näyttää siltä että hymy olisi vino. paremmalta löllis näyttää luonnossa.

pikkuposliinikukka on herännyt kevääseen ja alkaa pian kukkimaan.

avokadossa ei vieläkään elon merkkejä (istutettu joskus joulukuun lopulla ja annettu äidin hoitoon, avokado yleensä alkaa kasvamaan 4-5 viikon sisällä).

kahvipensas voi paljon paremmin tampereella kämpässäni, kasvanut n 5 senttiä.

nukkumatti järkyttyi hiukaksi aikaa kun vaihdoin sen sijaintia, mutta on nyt hyvin hyvinvoiva.

tietysti näin keväällä pitäisi vaihtaa uusi multa kasveihin. milläköhän rahalla ostan multaa, kun rahat eivät riitä edes kahvipakettiin? olisipa komposti. ruukkukasveja on kotikotona n. 30 mukaanlukien äidinkin kasvit, kaikkia ei kyllä tarvitse istuttaa uudelleen.

mutta nyt arvostan omaa kahvihetkeäni, viimeistä kahvikupillista. yritän myös vakuuttaa itselleni että teen sen kompostin loppukeväällä, kun lumi on sulanut. eipä taida onnistua, mutta yritetään.

kummallista väkeä nämä suomalaiset.  monet eivät mielellään sano mielipidettä yhtikään mistään, vaikka olisi vahvakin mielipide siellä jossain mielen syövereissä, kunnes joku toinen nousee pystyyn ja ilmoittaa vahvasti mielipiteensä. silloin ollaan olevinaan samaa mieltä, vaikka ei oltaiskaan. kun tulee toinen, joka on eri mieltä, aikasempi vahva ihminen pistää hanttiin ja niin kerääntyy tukijoukot molempien puolelle. liian monet tekevät ja sanovat "niinkuin se yksi" ja ovat sokeasti talutushihnassa. omat mielipiteet ja aatteet tukahdutetaan sen vahvemman henkilön vuoksi. ehkä juuri siksi että hän on vahva... sitä sanotaan ihailuksi. miksemme voi olla oma itsemme, ja ihailla itseämme? onkohan tämäkin jotain psykologiaa, josta monet ovat riemuissaan? ainakin poliitikot jos ei kukaan muu.

kyllä muuten huomaa että on aamu, kaikki äidinkielen opit ovat tainneet jäädä vielä sinne sänkyyn loikoilemaan...

pääsin lopulta tännekin kirjoittamaan. sain ihan oman koneenkin, jossa voin jumittaa koko päivän.

hirveetä rahantuhlausta mulla meneillään, tilasin mustan raamatun ja grafologian perusteet- kirjan. aattelin vielä jonkinmoisen paidan tilata, tai hameen, tai mekon tai... kyllä mä sitten saan rahaa kulumaan. pitäisi ainakin seutulippu ladata, inhottaa ku sitäkä hommaa ei netissä voi hoitaa.

oon taas ollu pari päivää pois koulusta, masentaa eikä innosta kyllä yhtään koulunkäynti. yritän saada itseni huomenna sängystä ylös. sais ilmaista ruokaakin.

leivoin kahvikakun, äsken maistoin, eikä ollut kovin hyvää. varmaan maistuu paremmalta vähän ajan päästä ku on hiukan kasaantunu, vai miten sen  nyt ilmaisisi...? keittiöhommat on muuten vaarallisia, saan aina keittiössä jonkin haavan jos jotain siellä keittiössä  teen.